Juutalaisuus on juutalaisten uskonto ja kulttuuri. Se on yksi maailman ensimmäisistä monoteistisista uskonnoista, ja yksi vanhimmista nykyaikana harjoitetuista uskonnoista.
Rabbiinisen lain mukaan juutalaisuus on Israelin kansan uskonnollinen yhteisö. Perimätiedon mukaan ensimmäinen juutalainen oli Kaldean (nykyinen Irak) Ur'issa syntynyt Abraham, joka sai Jumalalta käskyn muuttaa kotimaastaan Kanaanin maahan (nykyisen Israelin alue). Juutalaisuuden alkuperäiset ja tähän päivään asti periytyneet erityispiirteet ovat usko yhteen Jumalaan sekä miespuolisten jäsenten ympärileikkaus 8. päivänä syntymästä. Talmudin mukaan juutalainen on jokainen juutalaisesta äidistä syntynyt tai juutalaisuuteen kääntynyt ja seurakuntaan liittynyt henkilö. Talmudin mukaan koko ihmiskuntaa sitoo Nooan liitto ja se on Israelin liiton edelläkävijä.
Juutalaisen uskon pääkohtiin kuuluu oppi messiaasta, joka tulee aikojen lopulla päättämään Israelin kansan diasporan ja tuomaan ikuisen maailmanrauhan sekä oikeuden.
Juutalainen usko
Jumala
Juutalainen jumalakäsitys on ehdottoman yksijumalinen: Jumala on yksi, jakamaton, rajaton, vailla aineellista ruumista, alkua tai loppua, ja hänestä ei voi eikä saa tehdä kuvaa. Juutalaisten Jumalan nimi on JHWH, ja lausutaan Jahve. Tosin juutalainen ei saa sanoa Jumalansa oikeaa nimeä ääneen, sillä he kokevat ihmisen olevan liian ala-arvoinen lausumaan Jumalan nimeä. Jumalaan viitataan sanalla Herra (hepr. Adonai).
Jumalan katsotaan ilmoittaneen tahtonsa Israelin kansalle suorana ilmoituksena Moosekselle Siinain vuorella sekä Tanakhin profeettojen kautta.
Ihminen
1. Mooseksen kirjan luomiskertomuksen mukaan ihminen on Jumalan luomistyön kruunu, jolle on uskottu vastuullinen asema maanpäällisen luomakunnan hallitsijana. Juutalaisen käsityksen mukaan ihminen ei ole luonnostaan vain hyvä tai paha, vaan hänellä on Jumalan luoma taipumus hyvään (jetser ha'tov) ja pahaan (jetset ha'ra). Ihmisen sielun katsotaan olevan kuolematon ja ruumiin elämän päättyessä sielu palaa takaisin Jumalan luo.
Hyvä ja paha
Vastoin kristillistä dualistista käsitystä, juutalaisuus ei usko hyvään ja pahaan maailmassa vallitsevina vastakkaisina voimina, vaan molemmat kuuluvat osina luomistyöhön (ks. 5. Moos. 30:19). Näin ollen Saatanan ymmärretään olevan Jumalan luoma olento, jonka tehtävänä on koetella ihmistä (vrt. Job 1:6-12).
Pelastuskäsitys
Toorassa on kaiken kaikkiaan 613 erilaista käskyä (mitsva), joita noudattaen juutalaisen tulee elää. Lakien noudattamisesta tai noudattamatta jättämisestä ei määritellä mitään konkreettista palkkiota tai rangaistusta, kuten paratiisia tai kadotusta. Sen sijaan Toorassa muistutetaan niiden ajallisista seurauksista. Kuoleman jälkeinen pelastus tai kadotus nähdään ihmiselle liian abstrakteina käsitteinä, joten ne kuuluvat ns. tulevaan maailmaan ja ovat Jumalan käsissä.
Juutalaisuus uskoo Mooseksen liiton kuuluvan Israelin kansalle, eikä muilla kansoilla ole moraalista velvoitusta sen pitämiseen. Mooseksen liittoa edeltää Nooan liitto, jonka Jumala asetti vedenpaisumuksen jälkeen ja se koskee koko ihmiskuntaa. Tämän vuoksi juutalainen teologia ei tunne ajatusta pelastuksesta, joka koskisi vain Mooseksen liittoon kuuluvia.
Kun juutalainen teologia puhuu lunastuksesta (ge'ula), tarkoitetaan sillä Israelin kansan aineellista lunastusta ikuisen rauhan saapuessa messiaan tulon myötä.
Juutalainen jumalanpalvelus
Juutalaisen jumalanpalveluksen keskeisin osa on Jumalan antaman lain noudattaminen, laupeuden harjoittaminen ja lähimmäisenrakkaus. Juutalainen laki on kirjattu Tooraan (viisi Mooseksen kirjaa), Talmudiin sekä laajaan kirjastoon näitä selittäviä kommentaareja.
Rukoukset juutalaisessa jumalanpalveluksessa
Jerusalemin temppelin hävityksen (70 jKr.) jälkeen juutalainen jumalanpalvelus on muotoutunut niin kotona kuin synagogassakin rukousjumalanpalvelukseksi. Seurakunnan yhteisissä rukouksissa vain miehillä on liturgisia tehtäviä. Kotona muutamat jumalanpalvelukseen liittyvät velvollisuudet koskevat myös naisia.
Rukoilemiseen liittyy tiettyjä rituaaleja. Sitä edeltää käsien (aamurukouksen edellä myös kasvojen) peseminen, jonka aikana luetaan asianomainen siunaus (hepr. berakha). Aamurukouksen aikana ja synagogassa on miehillä yllään rukousviitta (tallít), suuri neliönmuotoinen kangas, jonka kulmista riippuvat tupsut. Rukoiltaessa pää on aina peitetty: tämä on osoitus nöyryydestä Jumalan edessä. Päivittäistä aamurukousta varten sidotaan nauhojen avulla vasemman käsivarren ympärille ja otsalle rukouskotelot (tefillín) joiden sisällä olevalle paperille on kirjoitettu 5 Moos 6:4-9, 5 Moos 11:13-21 ja 2 Moos 13:1-16. Kotelot ovat juutalaisessa uskontunnustuksessa (Sema Israel) mainitut “merkit kädessä ja tunnus otsalla” ja niitä käyttämällä sitoudutaan päivittäin aina uudestaan liittoon Jumalan kanssa.
Rukoillessa käsiä EI ristitä. Monet sen sijaan houjuttelevat yläruumistaan edestakaisin merkkinä kokonaisvaltaisesta antautumisesta rukoukseen tai verhoutuvat kokonaan rukousviittaan.
Raamatun esikuvan mukaisesti maailman kaikki synagogat on suunnattu kohti Jerusalemia - juutalainen siis suuntaa myös yksityisen rukouksensa samaan suuntaan. Tooran määrittelemien päivittäisten uhrien sijaan juutalainen rukoilee kolme kertaa päivässä:
- šaharit; aamurukous :Šema Israel! Adonai eloheinu Adonai eḥad. / Kuule Israel! Herra meidän Jumalamme, Herra on yksi. http://www.jewfaq.org/prayer/shema.htm http://www.youtube.com/watch?v=OsnJpv2BU6g&hd=1
- minha; iltapäivärukous
- ma'ariv; iltarukous
Juutalaisen jumalanpalveluksen eli tefillan tärkeimmät elementit ovat :
- Šema Israel - Tämä rukous koostuu kolmesta Tooran kappaleesta (5.Moos.6:4–9; 11:13–21 ja 4.Moos.15:37–41) ja se luetaan aamuin sekä illoin.
- Amida (verbistä la'amod = seisoa) Tämän rukouksen toinen nimi on šmone esre (kahdeksantoista). Se koostuu arkipäivinä kahdeksastatoista ja sapattisin/juhlapyhisin seitsemästä siunauksesta. Rukous luetaan seisaaltaan ja kasvot Jerusalemia kohti suunnattuina. http://www.chabad.org/library/article_cdo/aid/867674/jewish/Translation.htm
- Yksi yleisimmistä rukouksista on arameankielinen qaddish, jonka myös vainajaa surevat lukevat:
“Ylhäinen ja pyhitetty olkoon hänen suuri nimensä maailmassa, jonka Hän on luonut tahtonsa mukaisesti. Saattakoon hän valtaan valtakuntansa teidän eläessänne ja teidän päivinänne ja koko Israelin eläessä, nopeasti ja läheisenä aikana. Ja te sanoaa: aamen.
“Olkoon Hänen suuri nimensä kiitetty iankaikkisesti ja iankaikkisesta iankaikkiseen.
“Kiitetty, ihailtu ja ihmeellinen, korotettu, ylennetty ja ihailtu, ylhäinen ja ylistetty olkoon hänen pyhä nimensä. Kiitetty on hän, yläpuolella kaikkien kiitosten ja laulujen, ylistysten ja lohdutusten, joita maailmassa lausutaan. Ja te sanokaa: aamen.
“Tulkoon koko Israelin rukous ja pyyntö otetuksi vastaan heidän Isänsä edessä, joka on taivaassa. Ja te sanokaa: aamen.”
“Tulkoon suuri rauha taivaasta ja elämä meille ja koko Israelille. Ja te sanokaa: aamen. Hän, joka tekee rauhan korkeudessaan, tehköön rauhan meille ja koko Israelille. Ja te sanokaa: aamen.”
Mooseksen laki
Mooseksen laki on Raamatun Mooseksen kirjoissa oleva laaja uskonnollinen laki, jolla on keskeinen merkitys juutalaisuudessa. Raamatun mukaan laki annettiin, kun Jumala teki liiton Israelin kansan kanssa.
Kymmenen käskyä
Lain perustan muodostavat kymmenen käskyä.
1. käsky
Minä olen HERRA, sinun Jumalasi, joka toin sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.
2. käsky
Älköön sinulla olko muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi veistettyä kuvaa äläkä mitään kuvaa mistään, mikä on ylhäällä taivaalla tai alhaalla maan päällä tai vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä, sillä minä, HERRA, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Minä vaadin isien pahoista teoista tilille heidän lapsensa kolmanteen ja neljänteen polveen asti, ne, jotka vihaavat minua, mutta osoitan armoani tuhansille, jotka rakastavat minua ja pitävät minun käskyni.
3. käsky
Älä lausu turhaan HERRAN, sinun Jumalasi, nimeä, sillä HERRA ei jätä rankaisematta sitä, joka lausuu turhaan hänen nimensä.
4. käsky
Pidä huoli siitä, että pyhität lepopäivän, niin kuin HERRA, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt. Kuutena päivänä tee työsi ja toimita kaikki askareesi, mutta seitsemäs päivä on HERRAN, sinun Jumalasi, sapatti. Älä tee silloin mitään työtä, älä sinä, älköön sinun poikasi tai tyttäresi, palvelijasi tai palvelijattaresi, härkäsi, aasisi tai juhtasi älköönkä alueellasi asuva muukalainen, että palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat levätä, niin kuin sinäkin. Muista, että olit itse orjana Egyptin maassa ja että HERRA, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sen tähden HERRA, sinun Jumalasi, käski sinun viettää sapatinpäivää.
5. käsky
Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niin kuin HERRA, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, että eläisit kauan ja menestyisit siinä maassa, jonka HERRA, sinun Jumalasi, sinulle antaa.
6. käsky
Älä tapa.
7. käsky
Älä tee huorin.
8. käsky
Älä varasta.
9. käsky
Älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi.
10. käsky
Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa. Älä himoitse lähimmäisesi taloa tai peltoa, älä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiaan, äläkä mitään, mikä kuuluu hänelle.”
Lista kaikista käskyistä kategorisoituna, tärkeimmät käskyt on merkitty vihreällä värillä! http://www.laverdaduniversal.org/613mitzvot.html#synti
Juutalaisten oppineiden laskelmien mukaan laissa on kaikkiaan 613 käskyä, joista 248 on positiivisia käskyjä, loput 365 kieltoja.
Laajat osat Mooseksen lakia ovat luonteeltaan kultillisia. Siinä on yksityiskohtaisia säännöksiä muun muassa uhreista ja uskonnollisista juhlapäivistä. Laissa on myös uskonnollisia määräyksiä sallituista ja kielletyistä ruuista sekä puhtaussäännöksiä.
Murha Mooseksen laissa
Mooseksen lakiin sisältyi paljon ihmishengen riistämistä koskevia säädöksiä. Laki erotti tahallisen ja vahingossa tapahtuneen surman. Kun joku sanoi olevansa tahaton tappaja, hänen väittämänsä kyseenalaistettiin, jos
- hän oli aiemmin vihannut surmattua
- hän oli väijynyt uhriaan tai
- hän oli käyttänyt esinettä tai välinettä, jolla saattoi aiheuttaa kuolettavan vamman.
Jos isäntä tappoi orjansa, niin isäntä oli kuolemantuomion alainen. Kun joku oli syyllinen tahalliseen murhaan, niin hänet tuomittiin kuolemaan, eikä häntä voitu vapauttaa millään keinoilla, vain hänen oma elämänsä saattoi peittää uhrin kuoleman. Kuulusteltuaan murhaajaa tuomarit luovuttivat hänet sen jälkeen kostajalle, joka oli uhrin lähisukulainen. Kostaja surmasi murhaajan. Ketään ei voinut tuomita murhasta pelkästään epäsuorien todisteiden perusteella; vaadittiin vähintään kaksi silminnäkijää.
Surmaaja, joka oli tehnyt tekonsa vahingossa, saattoi säilyä hengissä, jos hän käytti hyväkseen tiettyjä Lain tarjoamia turvakeinoja. Jotkin tahalliset teot, jotka epäsuorasti aiheuttivat tai olisivat voineet aiheuttaa toisen ihmisen kuoleman, rinnastettiin tahalliseen murhaan. Esimerkiksi, jos omistaja tiesi että hänen sonnillaan on tapana puskea, ja omistaja ei välittänyt siitä ja sonni puski ihmisen kuoliaaksi, omistaja voitiin surmata. Joissakin tapauksissa sonnin omistaja selvisi maksamalla lunnaat. Ilmeisesti tuomarit huomioivat olosuhteet.
Myös ihminen, joka juonitteli surmauttaakseen jonkun toisen esittämällä hänestä väärän todistuksen, tuli itse surmata.
Itsepuolustus oli sallittu Mooseksen laissa. Ihmisellä oli esimerkiksi lupa suojella omaisuuttaan, tosin tietyillä rajoituksilla. Jos varas murtautui kotiin päiväsaikaan ja talon omistaja surmasi varkaan, tuli omistajasta verivelkainen. Jos talon isäntä surmasi varkaan yöllä, surmaajasta ei tullut verivelkaista. Syynä oli ilmeisesti se, että päivällä varas voitiin tunnistaa ja saattaa oikeuden eteen. Yöllä oli vaikea tietää mitä murtautuja tuli tekemään ja sitä joka tappoi sisääntunkeutujan pidettiin syyttömänä.
Raiskaus
Mooseksen laki oli raiskauksen suhteen ehdoton. Raiskaaja piti surmata. Raiskausta verrattiin laissa murhaan. Israelilaissotilaat eivät saaneet myöskään raiskata sotavankejaan.
Sieppaus
Lain alaisuudessa sieppaus oli rikos, josta seurauksena oli kuolemanrangaistus. Jos joku sieppasi ihmisen orjakseen tai myi hänet eteenpäin, oli sieppaaja surmattava.
Varkaus
Laki kielsi varastamisen. Riippuen siitä mitä oli varastettu, varkaan piti antaa uhrilleen kaksin-, nelin- tai viisinkertainen korvaus. Jos varkaaksi tuomittu ei kyennyt maksamaan korvausta, hänet myytiin orjaksi ja hän pääsi vapaaksi suoritettuaan täyden korvauksen. Laki suojeli uhria ja takasi sen, että hän sai kokemastaan menetyksestään korvauksen.
Lahjonta
Laki kielsi suoraan lahjusten ottamisen. Laissa varoitettiin, että lahjus sokaisisi tuomarit. Tämä estäisi puolueettoman oikeudenkäynnin. Laki vaati tuomareita olemaan puolueettomia ja kohtelemaan ihmisiä tasa-arvoisesti.
Juutalaiseen elämänkaareen liittyvät juhlat
Juutalaiselle koko elämä on jumalanpalvelusta. Tämän hän tuo julki päivittäisten rukousten, sapattijumalanpalveluksen ja vuotuisten juhlien muodossa. Myös hänen elämäntaipaleensa tärkeimmät käännekohdat saavat seurakseen uskonnollisia menoja.
- Ympärileikkaus
Israelilaisille ympärileikkaus on ollut muinaisuudesta saakka peruuttamaton merkki Abrahamin liitosta, jonka Jumala solmi itsensä ja kansansa välille (1. Moos 17:9-14; 3. Moos 12:3). Juutalainen poika ympärileikataan kahdeksantena päivänä syntymänsä jälkeen.
Ympärileikkaus suoritetaan synagogassa, sairaalassa tai kotona. Ympärileikkaukseen liittyy myös nimen antaminen. Monille seuduilla on tapana lahjoittaa synagogalle ympäileikkauksessa käytetyistä pellavakankaista tehty nauha, johon on kirjailtu pojan nimi, syntymäaika ja tulevaa siunausta pyytävä rukous. Ympärileikkausta seuraavat juhlat, joissa vieraat antavat lahjoja.
Tyttöjä varten ei ole mitään vastaavaa toimitusta. Nimenanto tapahtuu synagogassa tavallisimmin syntymää seuraavana sapattina.
- Bar Mitzvah / Bat Mitzvah
Kolmetoistavuotias juutalainen poika tulee uskonnollisessa mielessä täysi-ikäiseksi, ja siitä alkaen hän on velvoitettu täyttämään Tooran kaikki käskyt. Poika kutsutaan 13-vuotispäiväänsä seuraavana sapattina ensimmäisen kerran synagogassa lukemaan julkisesti Tooraa. Uskonnollisissa perheissä juhlapäivään kuuluu juhla-ateria, jonka kuluessa nuori bar mitzvah pitää uskonnollisen esitelmän.
Tytöt tulevat uskonnollisesti täysi-ikäisiksi jo 12-vuotiaina.
- Hääjuhlallisuudet
Juutalaiselle elämän tärkeimpiä juhlia on avioliiton solmiminen. Avioliittoa pidetään itsestäänselvyytenä. Vasta solmimalla avioliiton juutalaisesta tulee täysiarvoinen Jumalan kansan jäsen. Kansan olemassaolon edellytyksenä avioliiton solmiminen ei ole siksi vain puolisoiden välinen asia, vaan se koskee koko yhteisöä.
Entisinä aikoina häitä edelsi kihlaus, jonka seurauksena morsian katsottiin jo aviovaimoksi ja uskottomuudesta voitiin rankaista ankarasti. Nykyisin kihlaus ja häät ovat sulautuneet yhdeksi tapahtumaksi.
Vihkiminen tapahtuu vihkikatoksen (huppá) alla ja se kuvaa aviopuolisoiden kotia, jota heidän tulee pitää pyhäkkönä. Viinin ja aviosäädyn siunaamisen jälkeen morsian ja sulhanen juovat viiniä. Avioliiton solmiminen vahvistetaan vähintään kahden todistajan läsnäollessa sulhasen lausumilla sanoilla “katso, sinä olet minulle kihlattu tällä sormuksella Mooseksen ja Israelin lain mukaisesti.”
- Surutavat
Juutalaiselle kuolema kuuluu elämään itsestään selvänä. Joka päivä tulee olla valmis kuolemaan. Se, joka tietää kuoleman lähestyvän, valmistautuu hetkensä varalle. Hän järjestää asiansa, rukoilee suuren sovituspäivän synnintunnustuksen minä-muodossa ja siunaa lapsensa. Kuoleman hetkellä läsnä olevat tunnustavat yhdessä uskon Jumalan ykseyteen.
Vainajat jätetään ensin paikoilleen. Surun merkiksi läsnäolijat repäisevät tai leikkaavat vaatteensa tavallisesti kaulusosasta hieman rikki. Lausutaan sanat, joilla kuolinviestiä kerrotaan eteenpäin: “Kiitetty olet sinä, Herra, meidän Jumalamme, maailman kuningas, oikeudenmukainen tuomari”, sekä muita rukouksia. Sitten ruumis asetetaan lattialle ja ympärille sytytetään kynttilöitä. Pesun jälkeen vainaja puetaan yksinkertaiseen pellavapaitaan. Jokaisessa seurakunnassa on ns. Pyhä yhdistys, jonka jäsenet auttavat hoitamaan kuolemaan ja hautaamiseen liittyvät toimet. Vainajan omaiset ovat hautaukseen saakka vapaat uskonnollisista velvollisuuksista.
Hautaus pyritään suorittamaan 24 tunnin kuluessa kuolemasta, ei kuitenkaan sapattina tai juutalaisena juhlapäivänä. Juutalaisuus ei hyväksy polttohautausta. Keskeisin rukous on quaddish, joka ylistää Jumalan nimeä ja ratkaisuvaltaa. Surevat omaiset poistuvat haudalta vieraiden muodostaman kujan keskitse lohduttavien sanojen saattelemina.
Seitsemän surupäivää (shiva) aloittavat suruajan. Niiden kuluessa - samoin kuin temppelin hävitystä surtaessa - surevat istuvat lattialla tai matalilla jakkaroilla, lukevat Jobin ja Jeremian kirjaa eivätkä tee mitään töitä. Ystävät ja naapurit tuovat ruokaa ja huolehtivat välttämättömistä tehtävistä. Vain sapatti keskeyttää surupäivän istumisen. Perinteisesti kaikki peilit peitetään Shivan ajaksi. Sitä seuraava surukausi kestää 30. päivään saakka kuolemasta lukien. Vanhempien kuolemaa seuraavien 11 kuukauden kuluessa vainajan vanhin poika lukee jokaisessa jumalanpalveluksessa quaddish-rukouksen vainajan muistolle, ja surutalossa palaa muistokynttilä tai -valo. Kuoleman ensimmäisenä vuosipäivänä pystytetään hautakivi.
